torstai 20. joulukuuta 2012

runo


Feliksillä joulu on miltei valmis.
Lahjat on paketoitu ja kaikki valmistelut tehty joulusiivouksia myöten.
Kuusikin on koristeltu.
Joulupukin rekeen on heitettynä kaikki ne toiveet
mitä pienen pieni tonttu vain voi tehdä.
 On vaan luotettava siihen,
että maailmassa riittää rakkautta
myös kaikkien pienimmille.
Tämän laulun myötä haluan heittää oman
onnen toivotukseni  kaikille niille
joille meidän tonttujen kuuluu onnen toivotus antaa.

Aivan ihanaan runoon törmäsin
sattumalta
kuin
lueskelin niitä näitä.

Kuinka paljon tämä tänään
koskettakaan hiljaisillaan enkelien siivillään
 myös minua.

” Joulu on kuusenneulasten ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen sykähdyttävää
rakkautta,
ja lahjoja,
ja unta,
jossa kasvoja hipovat
enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan
ja unohdetaan.
Ja jossain ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huurunen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.”

(Mika Waltari)

perjantai 9. marraskuuta 2012

"Kiitos, ei !"


Lasten kasvatus ei ole helppoa.
Jonain päivinä meillä menee hyvin oppi perille
kuin taas on päiviä jolloin lasten päähän ei uppoa mikään.
Tarvitaan rautaisia hermoja.
En kiellä etteivätkö rautaisimmatkin hermot olisi toisinaan
äärimmäisen kovilla.

Ruokailuun kun liittyy monia kauniita tapoja joita
jokaisen kannattaisi noudattaa
jotta meidän yhdessäolosta muodostuisi miellyttävä
ja ruokailu olisi kaikille terveellinen nautinto.




Koko ruokailutapahtuma alkaa lähtötilanteesta.
Ei ole yhtään hauskaa jos ruokapöytään saavutaan
eri aikoina, likaisina ja hiukset pörröisinä.
Meillä lähes tulkoon aina saavutaan lihapatojen äärelle ajoissa,
ollaan kait niin nälkäistä porukkaa.

Joskus on käynyt kuitenkin niin, että joku on saattanut unohtaa
harjata hiuksensa.




Siitä ei tule muuta kuin sanomista !


Kiireisinäkin aikoina töistä tullessa on jokaisen ennätettävä peseytyä.
Itseä ei saa vain kastaa ja sitten hangata likaa pyyhinliinaan
vaan jokaisen on oikeasti pestävä itsensä puhtaiksi.




Tässä kohtaa meillä vaaditaan, että jokainen vaihtaa jalkoihinsa myös puhtaat sukat !
Minulle on aina ollut kauhistus, jos ihminen kulkee sisätiloissa
likaantuneilla sukillaan.


Ruokapöytään on istuttava aina hiljaa tuolia kolistelematta
ja sopivan lähelle pöytää.
Tuolilla ei saa keinua eikä pöydässä nahistella.
Miksi joidenkin lasten on niin äärimmäisen vaikea olla
toteuttamatta näin pientä asiaa ?

Tuolissa on istuttava ryhdikkäästi,
kyynärpäät eivät saa nojata pöytään tai ruokalautaselle.
Siitä huolimatta olen huomannut eräiden lasten
miltei makaavan ruokapöydässä.
He kaiken tuon lisäksi kuluttavat aikaansa pöydässä jopa viisi tuntia.


Sitten olen törmäillyt näihin lapsiin ja aikuisiin joiden olemassaolo
vaatii kolmen henkilön paikan yhdessä ruokapöydässä.

Jalkojahan ei saa työntää liian pitkälle pöydän alle koska vastapäinen ruokailija
joutuu omien jalkojensa kanssa ongelmiin.




Usein siitä seuraa se, että vastapäinen joutuu pujottamaan jalkansa
tuolin jalkojen eteen taikka taakse.
Tämä ei ole kenenkään etu eikä kaunista katseltavaa.





Miellyttävä kanssa ruokailija on se, joka
pitää jalkansa sievästi rinnakkain mahdollisimman pienellä alalla.
 Näin me annamme tilaa toisille.






Jos kädet ovat vapaina hetkinä joina niitä ei käytetä,
niillä ei pidä hypistellä pöytäliinaa.
Tiedän paljon ihmisiä, etenkin lapsia joilla jostain syystä pöytäliina ei pysy paikoillaan
vaan toinen puoli pöytäliinasta roikkuu uhkaavan rumasti lattialla.
Ärsyttävä piirre, josta olisi hyvä päästä eroon.


Ruokailuvälineillä ei saa leikkiä. Eikä ruokapöytään pitäisi koskaan tuoda leluja.
Ei edes lukemista.

Syödessä enempää kuin juodessakaan ei saa kuulua mitään ääniä.
Mikä aiheuttaa pöydässä eniten melua ?

Joskus kuulee ruokapöydästä moitteen ääniä:
"Älä mässytä, pidä suu kiinni, en kestä kuunnella enkä katsoa."
On olemassa ihmisiä joiden on hyvin vaikeaa
syödä suljetuin huulin niin ettei ruoka näy hampaiden välistä.


Meillä aina vanhempi henkilö aloittaa ruokailun. Tästä ei enää nykyään tarvitse neuvotella.
Nuoremmat henkilöt tarjoilevat vanhemmille henkilöille.
Pöydässä ei koskaan saa kurkotella vaan toinen tarjoaa. Tämän asian kanssa on aina ongelmia.
En ole keksinyt tähän vielä mitään keinoa.
Jos meillä olisi tarjoiluvuorot, tehoaisiko se ?
Kukaan ei saisi ottaa itse omatoimisesti pöydästä mitään.


Aina on muistettava kiittää. Meillä toimii onneksi tämä.
Ellei joku halua lisää ruokaa on kohteliasta ilmoittaa se
"Kiitos, ei !"

Ruokaa ottaessa ei saa ahnehtia lautasta kukkuroilleen eikä ruokaa saa jättää lautaselle.
Outoja ruokalajeja on otettava varovaisesti.

Jos ruokavadilla on haarukka ja lusikka,
otetaan haarukka vasempaan käteen
ja lusikka oikeaan käteen.

Ruokailun yhteydessä tulee ehtiä puhella eikä kiinnittää vain yksinomaan huomiota syömiseen.
Keskustelun tulee olla hilpeää muttei remuavaa. Kuiskutella ei saa.
Pöydässä ei saa kiistellä tai puhua ikäviä asioita.

Jos tarjolla on kahvia, se juodaan aina kahvikupista.
Kahvia ei kaadeta kahvilautaselle.
Joskus on nähty kahvipöydässä noustavan kiittämään jokaisen kupin jälkeen,
mutta tämä tuntuu rauhattomalta.






Vasta pöydästä noustua kiitetään emäntää kohteliaasti.




Näillä meillä mennään.


maanantai 5. marraskuuta 2012

tontun kasvu

Kasvattajaksi ei voi oppia, siksi synnytään !

Senpä takia on hyvä selvittää itselleen jokaisen mitä uusi elävä tonttu-olento on,
se jota eräänä päivänä kannamme käsivarsillamme.
Hän varmasti tahtoo kulkea jonain päivänä omaa tietään ja hän tekee sen.
Meidän tehtävänämme on vain yrittää helpottaa  tontun tietä.


(Tällä pienen pienellä Fazer-tontulla on tässä kuvassa painoa
viime vuoden marraskuussa 2011
2115 grammaa.)



(Tänä päivänä Fazer-tonttu painaa 8600 grammaa.)

Pienoisikäinen jakautuu suureen ajanjaksoon joitten aikana jokainen tonttu kasvaa niin ruumiillisesti että henkisesti niin paljon että sitä tuskin tuntee entisekseen.
Kuinka usen tonttu-muori lausahtaa
"tähän asti hän oli pieni ja pyöreä
ja nyt miltei kylkiluut pistävät esiin kaikkialta,
siitä on tullut myös tavattoman rauhaton,
kuin elohopea
eikä ole hetkeäkään rauhassa,
aina se hyörii ja pyörii kaikkialla !"



Kun ravinto on kohdillaan ja tonttu-lapsi syö hyvin, voidaan puhua suosuisasta kasvusta.
Tonttu-lapsen ensimmäistä tai neljännettä ikävuotta voidaan pitää ajanjaksona jolloin tonttu-lapsi lihoo,
tässä iässä tontut ovat hyvin pyöreitä ja ravittuja,
kunnes seuraa pituuskasvun aika.

(Pituuskasvun ajanjaksosta vaikenen tässä vaiheessa.)

Jossain vaiheessa kuitenkin
pienestä tontusta kasvaa jossain vaiheessa suuri tonttu !.

Pieni tonttu kasvaa puurosta, lihasta, vihanneksista, hedelmistä, marjoista ja maidosta.
Ravitsemisen ja terveyden kannalta ei ainoastaan ole tärkeää mitä se
mitä pöytään tulee vaan myös se,
miten ne syödään.

Siksi vaatikaamme myös pieneltä-tontulta hyviä pöytätapoja.



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

niin kotona kuin ulkosalla

Liikuimme sitten kaduilla, maanteillä, metsissä tai pelloilla, liikkuminen edellyttää määrättyjen sääntöjen ja määräysten noudattamista, "etikettien" tuntemista. Hyvän kasvatuksen saanut kulkija ottaa huomioon monenlaisia seikkoja liikkuessaan päivittäin tuntemattomien lähimmäistensä parissa ulkosalla.
Hyvän kasvatuksen saanut pukeutuu huolellisesti ja mahdollisimman vähän huomiota herättävästi mennessään ulos. Koskaan hän ei kulje ulkosalla päällysvaatteet auki takinliepeet heiluen. Hyvän kasvatuksen saanut ei myöskään lähde kotoa kiillottamatta kenkiään ja harjaamatta pukuaan.
Hyvän kasvatuksen saanut kävelee kauniisti ulkosalla, hän ei sipsuttele hermostuttavasti. Jalan nousu on kaunista ja siroa. Hyvän kasvatuksen saanut liikkuu kevyesti mutta silti luonnollisesti. Hän ei vedä jalkoja perässään, kolistele kantapäitä, eikä hän myöskään ryhdy hiipimään.
Hyvän kasvatuksen saanut ei lähde juoksemaan pitkin askelin kuin olisi tulossa tulipalosta. Eikä hän myöskään laahaudu kuin sairas joka ei jaksa kohottaa jalkojaan tai hän ei kulje kuin hanhi heiluen puolelta toiselle räpylät sisäänpäin. Hyvän kasvatuksen saanut ei käännä jalkateriään niin paljon ulospäin että näyttää Chaplinilta ! Hyvän kasvatuksen saanut ei hyppele kuin varpunen eikä heiluttele käsiään kellon heilurin tapaan.
Hyvän kasvatuksen saanut ei puhu liian äänekkäästi ulkosalla, eikä hän myöskään lauleskele eikä viheltele. Hän ei melua eikä syljeskele. Hyvän kasvatuksen saanut ei käytä kyynärpää taktiikkaa tungoksessa eikä riitele.

Kun tietää muutamia sääntöjä ja määräyksiä ulkosalla, osaa jo aika pitkälle hallita omaa elämäänsä tavallisissa arkipäivän asioissa.